Mata Lundbergin haastattelu

Minkä ikäinen olet?
35 v., aivan liian vanha!

Missä asut ja mistä olet kotoisin?
Olen jo pitkään asunut Turussa, mutta alun perin olen kotoisin Vaasasta.

Mikä on ammattisi?
Urheilutoimittaja.

Koska ja miten aloit pelata pöytäjääkiekkoa?
Aloitin n. 7 vuotiaana saatuani pelin. 3-4 v. pelailin melko säännöllisesti, jonka jälkeen tuli n. 10 vuoden tauko. Keväällä –88 löytyi Kårenin (Åbo Akademin opiskelija-asuntola) vintiltä Stigan peli. Totte Hiekkanen, Henkka Rosenberg, minä ja pari muuta kaveria aloimme järjestää sillä maajoukkueturnauksia. Minä olin aina Tsekkoslovakia! Helmikuussa –89 aloitettiin säännöllinen NHL-sarja, jossa edellä nimeltä mainittujen lisäksi pelasivat Göran Jansson ja Igge Holmberg. Jostain saimme käsiimme Bordshockeybibelnin, jossa kerrottiin Tukholmassa pelattavasta MM- turnauksesta. Samasta kirjasta löytyi Göran Agdurin puhelinnumero ja Igge soitti hänelle kysyäkseen kisoista. Koska Suomesta ei tullut muita yhteydenottoja Göran valtuutti Iggen valitsemaan Suomen joukkueen. Niinpä päätimme lähteä NHL-porukalla kisoihin.

Parhaat saavutuksesi pöytäjääkiekossa?
Joukkue-MM pronssi (-89), joukkue-EM hopea (-90), henkilökohtainen SM-kulta (-90). Tavallaan myös joukkue-SM Pronssi –94 Torpedoksen kanssa, koska silloin olimme jo osittain jäähdyttelijäjoukkue eikä meiltä odotettu mitään.

Paras pöytälätkämuistosi?
Ruotsalaisten hieno peli MM-kisoissa –89. Me luulimme etukäteen olevamme hyviä, mutta heidän pelinsä oli jotain aivan muuta.

Ikävimmät pöytälätkämuistosi?
Pelasin alkusarjan viimeisen matsin tamperelaista Juhani Pontoa vastaan Hervannan kirkossa (!) keväällä –93 järjestetyssä ranking-turnauksessa. Ponto oli lohkon häntäpään pelaajia ja ennen peliä Totte Hiekkanen tuli kertomaan, että voittamalla pääsisin finaalisarjaan. Menin aivan kipsiin, ottelu päättyi 1-1 ja putosin jatkosta! Toinen ikävä muisto on ensimmäisestä joukkue-SM:stä keväällä –92. Olimme Torpedoksen (Rosenberg, Packalén & minä) kanssa selviä suosikkeja, mutta hävisimme finaalin Lokomotiv Pasilalle (Kosonen, Alakorva, Koukonen).

Millainen on hyvä pöytäjääkiekkoilija?
Lahjoja tarvitaan ja tietysti nopeat kädet, mutta ennen kaikkea pitää olla hyvät hermot tiukoissa tilanteissa. Monipuolisuuskaan ei ole pahitteeksi.

Suosikkijoukkueesi a)SM-liigassa? b)maailmassa?
SM-liigassa lähinnä TPS, mutta eniten Suomessa kannatan Vaasan Sportia. Muista joukkueista kannatan eniten Vancouveria, koska aloin arvonnan jälkeen sattumalta pelata sillä pöytälätkän NHL-liigaa.

Suosikkipelaajasi?
Jere Karalahti ja Teemu Selänne. Uransa lopettaneista Mario Lemieux.

Suosikkikentällisesi?
Hasek-Kasatonov-Fetisov-Krutov-Larionov-Makarov.

Paras voittosi pöytälätkässä?
Neljännesfinaalivoitto Totte Hiekkasesta maalein 3-0 ensimmäisessä SM:ssä. Totte oli silloin suurin voittajasuosikki. Turnaus pelattiin cup-systeemillä alusta loppuun ja kuriositeettina mainittakoon, että voitin alkukierroksilla paremmin jääkiekkoilijana tunnetun Sami Wahlstenin maalein 8-0.

Ikävin tappiosi pöytälätkässä?
NHL:n play offseissa –94 hävisin Patrick Rehnille heti ensimmäisellä kierroksella voitoin 4-1 enkä tehnyt kuin muutaman maalin.

Suosikkivastustajasi?
Janne Penttilä. Ottelut ovat hauskoja, koska hän pelaa niin monipuolista ja viihdyttävää peliä.

Pahin vastustajasi?
Timo Tyynelä. Kova ja hakkaava pelityyli, liika uhoaminen, nöyryys puuttuu!

Kerro hieman lisää ensimmäisistä SM-kisoista, kun voitit mestaruuden.
Kisat pelattiin Helsingissä Tavastialla toukokuussa –90. Mukana oli muistaakseni n. 50 pelaajaa ja turnaus pelattiin cup-systeemillä. Voitin kaikki kuusi otteluani varsinaisella peliajalla. Kun olin voittanut Totten, niin semeissä tuli vastaan Henkka Rosenberg. Olimme siihen aikaan melko tasaisia, mutta siinä pelissä onnistuin paremmin. Finaali oli jo helppo, koska mielestäni pahimmat vastustajat olivat pudonneet. Voitinkin helsinkiläisen Veli-Pekka Määtän selvästi maalein 8-3.

Mitä mieltä olet pöytälätkästä ennen ja nyt?
Itse kyllästyin jatkuviin sääntömuutoksiin ja –riitoihin. Mielestäni kaikki pitäisi sallia mitä pelillä pystyy tekemään tai muuten itse peliä pitää muuttaa. Aikoinaan kiellettiin juuri ne kikat, joissa minä olin hyvä (luistinlaukaus, bulldozer). Harmitti, kun ei saanut tehdä mitä osasi, vaan piti ruveta tekemään sellaista mitä ei niin hyvin osaa. Nykyisin on ehkä vallalla liiallinen kilpailuajattelu. Pyritään vain kaikin keinoin voittoon, vaikka pitäisi pyrkiä pitämään hauskaa. Vaikka häviäminen tietysti aina harmittaa, pitäisi pyrkiä pelaamaan monipuolisesti. On mielestäni moraalisesti arveluttavaa paukuttaa koko ajan samaa kikkaa, vaikka se sitten tuottaisikin tulosta. Lopuksi haluaisin sanoa, että minulle on suuri kunnia tulla valituksi Hall of Fameen. Yhtä lailla kuin oli hienoa ensimmäinen Suomen mestari on hienoa saada osakseen tällaista arvostusta pelaajana.

Erik Lindgren (1999)

  © Suomen Pöytäjääkiekkoliittowebmaster@poytajaakiekko.net